Toukokuussa 2007 raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa ja kuopuksen odotus alkoi. Taustalla lapsettomuus ja vauhdin haku lapsettomuuspolin kautta (molempien lapsien kohdalla) Danielin odotusaika sujui rv 17 asti varsin mallikkaasti. Hiukan oli kuvotusta, mutta pönttöä ei tarvinnu halailla ja kahvikin maistu, kunhan muisti rajottaa sen juonnin yhteen kupilliseen päivässä.

Rv 17 toi sitten mukanaan massiiviset verenvuodot muutaman viikon välein. Ensimmäisellä kerralla ajaessani lääkäriin verenvuodon takia ajattelin, että tämä oli varmaan nyt tässä, koska verta tuli niin paljon. Lääkärin tuomio oli: aikainen lapsiveden meno ja kaksi vaihtoehtoa, joko mennä itse keskeytykseen tai odottaa että raskaus keskeytyy itsekseen. Sen verran sain järkytykseltäni kysyttyä, että elääkö vauva vielä. Vastasi, että elää, mut ei voi elää kauan ilman lapsivettä (sen tiesin itsekin). Matkasta sairaalasta kotiin en muista juuri mitään, mutta sen että soitin isoveljelleni ja kerroin itkun kera tilanteen ja pyysin rukoilemaan, että osataan tehdä oikeita päätöksiä. Seuraavana aamuna kun oli lääkärille uusi aika. Istuttiin isännän kanssa alas puhuttiin ja rukoiltiin. Päätettiin jättää koko asia Taivaan Isän käsiin ja katsoa mitä tapahtuu, keskeytykseen ei lähdetä. Hyvä ystäväni ilmoitti, että tulee seuraavana aamuna meille poikansa kanssa vahtimaan Samuelia, että päästään lääkärin vastaanotolle yhdessä (Kiitos Ellu!).
Seuraavana aamuna vastaanotolla lääkäri katsoi meitä ja ultrakuvaa vuoronperään jä totesi:" Onhan täällä lapsivettä vähemmän kuin normaalisti, mutta ihan riittävästi, ei hän lähtisi tekemään hätiköidysti mitään. Kiitos Jeesus! Saimme kehotuksen elää normaalia elämää ja ajan jälkitarkastukseen.

Pieni tiputteluvuoto jatkui, mutta lääkäri sanoi ettei se ole vaarallista. Rv 18 olimme mummilla ja vaarilla kylässä, kun verenvuoto alkoi taas. Siskoni kiidätti mut sairaalaan ja jäi pitämään mulle seuraa (Kiitos Kaisa), Samuel jäi mummile ja vaarille hoitoon. Joudun jäämään sairaalaan yön yli seurantaan. Kuopuksella oli kaikki kunnossa, mutta olivat huolissaan miten vuoto vaikuttaa mun vointiini ja tarvitseeko ryhtyä toimenpiteisiin sen takia. Vuoto tyrehtyi, jäljelle jäi taas niin tutuksi tullut tiputteluvuoto. Tällä reissulla sain komennuksen vuodelepoon, mielenkiintoinen yhtälö 2v taaperon kanssa. Mummi ja vaari ottivat meidä hoitoon luokseen. Minä parkkeerasin sohvalle ja Samuel touhusi omiaan siinä lähellä (kiitos mummi ja Vaari).

Parin viikon päästä oli jälkitarkastus ja taas kehotus elää normaalia elämää, lapsiveden määrä normaali. Tiputteluvuoto jatkui ja vielä kertaalleen piti lähteä sairaalaan verenvuodon takia, mutta joka kerta kuopuksella masussa oli kakki kunnossa. Sairaalasta ei katsottu tarpeelliseksi antaa enää uutta kontrolli aikaa, koska lapsiveden määrä oli normaali. Tilasin ajan yksityiseltä, lähinnä oman mielenrauhani säilyttämiseksi ja niin kävin kerran kk yksityisellä lääkärillä kontrollikäynnillä. Hän kehotti ottamaan rauhallisesti ja välttämään nostelua ja aviollista elämää. Tiputteluvuoto jatkui rv28 asti ja rv30 sain lääkäriltä luvan elää ihan normaalisti.

rv36+4 aamulla klo.6 heräsin taas vuotoon ja soitin sairaalaan, koska viikkoja oli jo näin paljon, enkä ollut ihan varma mistä nyt on kyse, kun vuotoja oli ollut pitkin raskautta. Pyysivät tulla näytille ja siellä todettiin synnytys käynnistyneen lapsiveden menolla. Kätilö totesi:" tämä lapsi syntyy muuten tänään". 9.1.2007 Klo.16.03 syntyi meidän Daniel 3380g ja 50cm 9 pisteen poika!!! Kaikki hyvin, äiti ja isi onnesta soikeana. Kiitos Jeesus huolenpidosta!

raskaus aika oli henkisesti raskasta. Elämää epävarmuuden kanssa ja kuitenkin luottamus Taivaan Isän huolenpitoon ja Hänen tahtonsa tapahtumiseen oli 110%. Kiitos rukoustuesta, sekä kuuntelemisesta ja käytännön avusta kaikille meidän rakkaillemme.


ensikohtaaminen


<3 ikää muutama tunti

Muutama mutka tuli vielä matkaan vielä ennen kotiin pääsyä. Danielin verestä löytyi vasta-aineita ja bilirubiini arvot nousivat liian korkealle.


Ensin poika otti valohoitoa vierihoidossa, sinivalosängyssä (bilibed)
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, arvot vain nousivat. Joten tuli lähtö keskolaan.

pieni auringonpalvoja.

Järki sanoi:"Kaikki on hyvin, tämä voidaan hoitaa ja me päästään kotiin". Kyllä se kuitenkin kouraisi äidin sydäntä ja itku tuli katsellessa pientä poikaa piuhojen keskellä ottamassa aurinkoa. Kiitos hoitajalle, joka totesi: "lasta en voi sulle vielä antaa, mutta nenäliinoja mulla on tarjolla". Pieni lause, mutta siinä hetkessä merkitsi paljon.

Tällaisen kuvan olivat hoitajat keskolassa ottaneet Danielista :) Auringonpalvoja 8vrk vanhana  


Daniel ikää 10vrk. Huomenna päästään kotiin!!!
Kiitos hyvästä hoidosta!