Samuel oli pari yötä mummilla ja vaarilla yökylässä. Olivat käyneet onkimassa ihan oikeesti ja Samuel kertoi tohkeissaan meille puhelimessa kuinka hän oli saanu ison kalan. Olikin saanu ihan kunnon kokosen lohen, tosin ens töiks oli vähän hirvittäny ja pitäny juosta karkuun, kun kala matkähti kuivalle maalle :) seuraavana päivänä olivat sit kalaa syöneet ja Samuel oli tädinkin kutsunut syömään. Kuulemma hyvää oli ja ruotosta :) Uimaankin Samuel pääsi, ihan järveen (eka kerta tänä kesänä), vesi oli kuitenkin ollu aika kylmää, mut itkuhan se tuli kun pois piti lähteä.
Samuel on ollu mummil ja vaaril yökylässä ennenkin ja yöt on menny tähän asti ihan hyvin. Nyt kuitenkin oli ikävöiny kotiin ihan erilailla kuin aiemmin. Iltaisin oli menny itkies ja huutaes aikaa ennen nukahtamista, toisin kuin ennen. Tosin Samuelilla on aika kova uhma päällä ja muutenkin kokeilee rajoja niin pitkälle kuin suinkin vaan pystyy. Joten nämäkin varmasi vaikuttavat ja tietenkin se et Daniel oli meidän kanssa kotona. Sitten kun mentiin hakemaan Samuel kotiin, ni ei ehditty Danielia autosta ottaa ulos, kun Samuel oli kiivenny autoon tervehtii: "mun veikkaa" Yhtä hymyä oli kyl Danielkin Samuelin nähtyään. Sellasia hymyjä, kun isoveikka saa Danielilt, ei saa kukaan muu. Niin on veljekset tärkeitä toisilleen jo nyt.

Kiitos mummille ja vaarille, kyllä meillä on puhuttu kovasti kalastamisesta ja isosta kalasta, sekä siitä miten välillä on vaarin vuoro ja sit taas Samuelin vuoro kalastaa :)