Tostaina pakkasin pojat autoon ja suunnattii kohti Helsinkiä, helmikuussa syntyneiden vauvojen tapaamiseen. Kuusi vauvaa äiteineen, muutama rohkea isä ja liuta vanhempia sisaruksia oli kokoontunut paikalle. Meteliä ja melskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä Samuelia lainaten: HAUSKAA! Oli ihana nähdä taas pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia ja seurata lasten touhuja.

Siellä huomasin myös et pikkuhiljaa taitaa Danielilla olla orastavaa vierastusta. Siirryin lähtöä tehdessä eteiseen pukemaan Samuelille kenkiä ja pakkaamaan tavaroita ja Daniel jäi sitteriin olohuoneeseen. Iso itkuhan siitä tuli, kun äitiä ei näkyny, vaikka muuten oli kyllä viihtyny hyvin touhuilemassa vauvakavereiden kanssa lattialla.

Uutta tapaamista odotellessa :o)