Perjantai aamuna startattiin auto aikaisin aamulla ensin kohti Mäntsälää, jossa siirryttiin Ellun ja Rikun autoon ja sitten käännettiin nokka kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Automatka sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka takapenkkillä oli tiivis tunnelma pojilla turvaistuimineen. Ratkaiseva tekijä taisi olla dvd-soitin, jossa oli Rikulle ja Samuelille omat näytöt, pojat istuvat kuin patsaat katsomassa piirrettyjä. Daniel matkasi poikien välissä selkä menosuuntaan ja nukkui tai touhusi omiaan. Pari kertaa ilmotti äänekkäästi olevansa kyllästynyt, mutta asia korjaantui ruualla ja maidolla tai tutilla. Puolenpäivän kieppeillä saavuimme Naantalin Muumiparkkii ja suuntasimme siitä bussilla ja Muumijunalla kohti Muumimaailmaa.


Jännitystä ilmassa, nyt ollaan jo Muumijunassa ja kohta perillä!

Heti alkuun päästiin sitten jonottamaan lippukassalle ja ainakin meidän Samuelille se tuntui olevan siinä vaiheessa ihan liikaa. Kovasti olisi tehnyt mieli jo juosta sisään Muumimaailmaan ja itkuhan se sitten tuli, kun vielä piti odottaa. No palkittiinhan se odotus lopulta ja saatiin rannekkeet ja päästiin sisälle. Samuel tutustui heti alkajaisiksi toivomuskaivoon ja kovin ihmetteli, kun siellä oli niin paljon kolikoita.

äiti kato, monta kolikkoa!

Sitten täytyi suunnata Danielin kanssa vaipan ja vaatteitten vaihtoon, niimpä Samuel lähti Rikun ja Ellun kanssa jo edeltä tutustumaan Muumitaloon. Matkalla olivat tavanneet Haisulin vankilassa ja Hemulin Muumitalon pihalla. Samuel jäi aluksi katselemaan Hemulia kauempaa, mutta kun Riku "vanhana konkarina" meni halaamaan Hemulia uskaltautui Samuelkin lähemmäs ja lopulta ihan Hemulin viereen. Danielin kanssa saapuessamme Muumitalolle, seisoi Muumimamma talon kuistilla. Samuel uskalsi mennä Muumimammaa jo kättelemään ja Danielkin pääsi äidin sylissä katsomaan mammaa ihan läheltä. Tavattiin myös Pikku Myy sekä Vilijonkka lapsineen.  Ehdittiimpä siinä sivussa katsella osittaista auringonpimennystäkin, kun oli lasit siihen tarkoitukseen, oli aika jännä näky. Sitten ilmestyi Muumipappakin Muumitalolle ja Samuelkin uskalsi koskea pappaa, mutta halaamiseen oli Pappakin vielä liian jännittävä.

terve Pappa!

Sitten siirryttiin katsomaan teatteri Emmaan Muumien meriseikkailu-musiikkinäytelmää. Samalla Daniel nautti sosetta ja maitoa, Riku ja Samuel jätskiä (mitkä tosin jäi osittain syömättä, kun seurasivat näytelmää niin tiiviisti) ja me äidit kupit kahvia :)

meriseikkailun lumoissa

Seuraavaksi lähdettiin kiertämään Nyytinpolkua josta löytyi vaikka mitä jännittävää tutkittavaa. Onneksi meitä aikuisia oli kaksi, koska rattaiden kanssa ei ihan joka paikkaan päässyt, niin Ellu kiersi ne sitten Rikun ja Samuelin kanssa, kun me mentiin Danielin kanssa toista kautta.


polun alussa päädyttiin noidan mökille ja tavattiin sekä Noita että Aliisa. Pojat sai kutsun kurkata Noidan mökkiin sisälle ja lisäksi Noita tarjosi meille Haisulin räkäsoppaa ruuaksi. Päätettiin jättää väliin. Aliisa koitti vähän Samuelia kutittaa, silloin tuli pojalle kiire pois mökin ovelta.


Riku ja Samuel seikkailivat Ellun kanssa noidan labyrintissa ja löysivät ketterästi tiensä uloskin sieltä


isompien poikien seikkaillessa labyrintissa, Daniel seikkaili nukkumatin mailla


kaverukset kivellä, polun varrella


on tuossa Myyssä jotain perin tuttua ;)

Samuel istumassa Nuuskamuikkusen nuotiolla


Danielille riitti nukkumatin maassa seikkailu ja pääsi tutustumaan Muumipapan laivaan


Riku ja Samuel Muumipapan laivan kannella


Samuel uimassa Niiskuneidin kanssa

Nyytipolun jälkeen olikin aika etsiä ruokaa nälkäisille seikkailijoille. Siinä hötäkässä ehti Samuel kadota äidiltä hetkeksi ja kyllä oli taas äidin elämän pisimpiä sekuntteja ne. Onneksi poika löytyi ihan ruokakojun kupeesta tutkimasta Muumipeikon leikkimökkiä, huh huh!

Osteltiin vielä pieniä muistoja Nipsun putiikista ja sitten suunnattiin autolle ja kohti kotia. Se päivän ainut sadekuuro tuli sitten siinä välissä, joten ehdittiin vielä kastua ennen autolle pääsyä. Onneksi kesä kuivaa minkä kastelee.
Kotiin suunnattiin Turun laivasataman kautta ja tavattiin äidin ystävä perheineen. Maarit oli kiva nähdä teidän perhettä, vaikka vain pikasesti. Syötin Danielin satamassa ja sillä välin Ellu vei pojat vielä katsomaan Turun linnan pihapiiriä, se kun oli ihan sataman läheisyydessä. Sitten käännettiin autokohti kotia. Siinä vaiheessa, kun siirsin poikien istuimia takasin meidän autoon, Ellun ja Rikun pihalla, juoksentelivat Riku ja Samuel vielä ulkona. Me äidit olimme jo ihan valmiita nukkumatin maille. Kotona miehen kanssa siirsimme sitten nukkuvat pojat suoraan sänkyyn.
Oli antoisa ja pitkä (äidille vähän rankkakin) päivä, hyvässä seurassa. Kiitos Ellu ja Riku TOSI mukavasta päivästä!!!